Koulutuspäivät ovat hyvää aikaa virkata. Ihan muuta piti tehdä kuin tätä, mutta kun inspiraatio iskee, niin no-can-do. Toki keskittyneesti kuuntelin luentojen antia, mutta osui sitten kouraan tämä pinkki lanka ja muistin että mullahan on kukkaronkehys kotona. Laukussa sattui olemaan kukkaro, jossa samanlainen kehys, joten mitatkin oli mukana.
Vähän jänskätti että onko sopivasti kavennettu....
olen virkannut tämän yhtenä palana suuaukosta toiseen. Ensin sopivasti levennellen, sitten
ennen taitetta pientä kavennusta että saa pyöristetyt kulmat, sitten taas levennellen heti taitekohdan jälkeen. Lopuksi suuaukkoa lähestyttäessä kavennellen. Sitten taitoin tekeleen kaksinkerroin ja virkkasin sivusaumat kiinteillä silmukoilla kiinni ja käänsin saumat sisäpuolelle.
Hyvin näyttäisi osuvan kohdalleen :D
Tuo kehysten liimaaminen ja pihdeillä puristaminen ei vaan tahdo sujua koskaan ihan strömsööläisesti. Nytkin pitkän tuhertamisen jälkeen piti sitten neulalla yliluotella tuohon reunaan paksunnos, että se pysyisi siellä kehyksessä paremmin. Luulin ettei tarvitse reunaan mitään, kun on niin paksu tuo materiaali muutenkin.
Kuten virkkaajan oireyhtymääni kuuluu, näitä pitää tehtailla koko sarja. Kunhan pääsen taas Sinelliin hakemaan kehyksiä lisää, näitä tulee kaikissa karkkiväreissä. Pientä kuvansiirrollista koristettakin saattaa pukata....niistä mahdollisesti myöhemmin!
Aivan ihana tämä kukkaro!
VastaaPoista